Mikä olisikaan mukavampaa kuin lauantai-iltana lukea kirjatentteihin. Ei, en missään nimessä vaihtaisi tilalle iltaa jonkun mukavan pojan kanssa...Viiniä ja kainalo, jeps :)...Vanha ranskalainen kultani soitti eilen ja kertoi kuulumisiaan. Tuntuu kuin elämä olisi pysähtynyt täällä Suomessa väliaikaisesti ja elämä jatkuisi samalla vauhdikkaalla temmolla vanhassa kotikaupungissani lontoossa. Ihan kuin asuisi pienessä maalaiskaupungissa, vaikka ollaankin pääkaupungissa ja melkein vieläpä keskustassa..ja vali vali, eiks niin.... :)

Mikä meistä suomalaisista loppupeleissä tekee niin synkkiä ja pessimistisiä?Mihin meidän elämänilo aina häviää talvisin? Jouduin katselemaan kuvia aurinkoisista kesämaisemista tänään piristyäkseni... No, eipä siihen enää ole kuin muutama kuukausi :) sit taas vyörytään laumoina rannoille ja kaduille pois omien laajakaistojemme edestä, jotka pitävät meidät yhteydessä ystäviin synkkänä vuodenaikana...