Nyt on sit luettu taas puolet yöstä. Ja tällä kertaa organisaation alitajunnasta. Huh, sentään kirjoittaja vertaa nykyisiä olemassaolevia organisaatioitamme ja työyhteisöjä enemmän tai vähemmän primitiivisiksi taistelutantereiksi. Erittäin kiintoisaa luettavaa, mutta hurjaa tekstiä jonka mukaan suhteemme yhteisömme johtajaan pohjautuvat ensi sijassa äitisuhteeseemme.Ja, että käsittelemme työssämme alitajuisesti lapsuudessamme ratkaisemattomia äiti-lapsisuhdeongelmia.Kirjan on siis kirjoittanut eräs suomalainen arvostettu talouselämän opettaja. Totta puolet, että työelämässä käydään koko ajan aikamoisia taisteluita, ja heikommat jäävät jalkoihin. Mutta noin pitkälle analysoinnin vieminen on jo hurjaa, vaikka onkin suhteellisen hyvin perusteltua. Silti osa perusteluista oli mielestäni jo väenväkisin tehtyjä, vailla todellista pohjaa.
Ok, myönnetään ettemme pysty täysin rationalisoimaan omaa käyttäytymistämme töissä, mutta väittäisin suurimmalla osalla ihmisistä olevan halun olla töissä mukavassa ympäristössä. Pelejä tottakai pelataan koko ajan ja omaa hyötyäkin tavoitellaan, mutta emme kai KAIKKI vielä ole muuttuneet niin narsistisiksi, että oman edun tavoittelu ajaisi muun yli?Mielenkiintoista pohdittavaa asiaa, onhan työ niin iso osa elämäämme. Jään pohtimaan kuinka pitkälle olemmekaan loppujen lopuksi kehittyneet kivikauden tai keskiajan ihmisten käyttäytymisestä alitajuisella tasolla....